Plastiikkakirurgiaa

Lihavuusleikkauksia on Suomessa tehty jo runsaan kymmenen vuoden ajan ja viime vuosina leikkausmäärä on ollut noin 1000 vuodessa, joista valtaosa tehdään julkisissa sairaaloissa. Luku on alle puolet muiden Pohjoismaiden määristä. Kohderyhmää leikkauksille kyllä riittää. Vaikeasta tai vähintäänkin sairaalloisesta lihavuudesta ( painoindeksi BMI yli 35) kärsii miehistä noin 5% ja naisista noin 7% eli yhteensä noin 330 tuhatta suomalaista.

Leikkaukseen pääsee Suomessa toistaiseksi vain täysi-ikäiset alle 60-vuotiaat ja erityistapauksessa 60-65- vuotiaat. Muina kriteereinä pidetään painoindeksin minimirajaa lähes terveelle henkilölle 40 ja henkilölle, jolle on diagnosoitu diabetes, uniapnea, verenpainetauti, kantavien nivelten nivelrikko tai munasarjojen monirakkulatauti BMI-raja on vähintään 35. Potilaan on jo pitänyt yrittää pysyvää painonpudotusta eri asiantuntijoiden ohjauksessa ja lisäksi hänen on sitouduttava uuteen tulevaan pienikulutuksiseen elämäntapaan. Leikkaukseen pääsyn voi estää esimerkiksi alkoholismi, huumeiden käyttö ja vaikea ahmimishäiriö. Osana leikkausvalmisteluja on 4-6 viikkoa kestävä erittäin niukkaenerginen ENE-dietti. Sen tarkoituksena on totuttaa elimistöä jo etukäteen pieniin ruoka-annoksiiin ja valmistaa erityisesti maksaa tulevaan leikkaukseen.

Nykyään Suomessa käytetään kahta tähystysleikkausmenetelmää. Ohitusleikkauksessa (bypass) mahalaukku ohitetaan liittämällä sen alkuosa suoraan ohutsuoleen. Kavennusleikkauksessa (sleeve) mahalaukku kavennetaan ohueksi hihamaiseksi putkeksi. Molemmissa tavoissa ruokaa kulkee vain hyvin pieniä määriä ja kulku suoliston läpi nopeutuu huomattavasti. Tavoiteltujen mekaanisten muutosten lisäksi potilaat ovat kertoneet nälän tunteen vähentyneen ja syömisen kontrollin lisääntyneen. Molempien leikkaustapojen on todettu olevan yhtä turvallisia. Seurantatutkimuksissa on viitteitä siitä, että ohitusleikkauksella kyetään normaalipaino pitämään hieman tehokkaammin.

Hieman yli 10% leikatuista kärsii jonkin asteisista komplikaatioista. Keuhko-ongelmat, vuodot ommelluissa kohdissa, haavatulehdukset ja verihyytymät ovat tavallisimpia. Myös veritulpan riski kasvaa. Muutamalle prosentille joudutaan tekemään uusintaleikkaus ja pari promillea menehtyy. Myöhemmin leikkauksen jälkeen voi esiintyä haittavaikutuksina muun muassa aliravitsemusta, vitamiinien ja kivennäisaineiden puutosta, anemiaa ja sappikiviä, joihin kaikkiin on käytössä hyviä hoitokeinoja.

Rintojen suurennus

Esteettinen plastiikkakirurgia pyrkii korjaamaan terveille ihmisille yleensä melko normaaliksi katsottavia kehon muotovirheitä tai pieniä poikkeamia asiakkaan omien toiveiden pohjalta. Viime vuosikymmeninä naisten rintojen suurennusleikkaukset ovat näistä kirurgisista toimenpiteistä yleisimpiä ja edelleen lukumääräisesti kasvamassa. Myös käsityksemme kehosta lienee suuressa muutoksessa. Jos aiemmin syntymässä saatu keho oli kohtalomme, niin nykyään se näyttäytyy pikemminkin käyttöliittymänä, jota saa lääketieteen keinoin muokata yksilön toiveiden suuntaan.

Tyytymättömyys rintojen kokoon tai ulkomuotoon on yleinen perustelu leikkaukseen hakeutumiselle. Taustalla voi olla rintojen epäsymmetria, synnynnäinen pienirintaisuus, raskauden ja imetyksen jälkeinen löystyminen tai ikääntymisen aikaansaamat kudosmuutokset. Kauneuskirurgian tarjonnan voimakas kasvu ja toimenpiteiden hintatason aleneminen niin kotimaassa kuin ulkomailla yhdessä julkisuudessa näkyvästi esiintyvien kauneusihanteiden kanssa myös osaltaan vaikuttavat suurennusleikkausten suosioon.

Rintojen suurennusta tehdään kahdella eri periaatteella. Kehon omaa rasvaa voidaan ensin kerätä rasvaimulla talteen esimerkiksi vatsan alueelta ja tietyn käsittelyn jälkeen siirtää haluttuihin kohtiin rinnoissa. Tällä rasvansiirtomenetelmällä ei voi saada aikaan kovinkaan suurta kasvua. Käytetyin tekniikka on rintojen suurennusleikkaus implanttien asennuksella. Tässä leikkaustavassa tehdään viillon avulla ikäänkuin tasku, johon implantti sijoitetaan. Viilto tehdään yleensä niin, että se jää piiloon. Tyypillisesti se tehdään joko rinnanaluspoimuun, kainaloon tai nännipihan ympärille. Leikkaus tehdään nukutuksessa ja se kestää tunnin pari. Implantit ovat nykyään pääasissa silikonivalmisteita, mutta myös suolaliuosimplantit ovat vielä käytössä.
Leikkauksia tekevät mm. www.stadinplastiikkakirurgia.fi/rintojen-suurennus/ tai www.medimatkat.fi/terveyspalvelut/rintojen-suurennus/.

Esteettisin perustein tehtävät rintojen suurennusleikkaukset tehdään yksityisillä klinikoilla ja sairaaloissa. Jos kyseessä on synnynnäisen epämuodostuman, rintasyövän tai vakavan onnettumuuden hoito niin leikkaus voidaan terveydellisistä syistä tehdä myös julkisen puolen sairaalassa.

Leikkauksiin liittyy aina riskejä ja toipuminen vie aikansa. Muutaman päivän ajan useimmat tarvitsevat kipulääkitystä. Alkuvaiheessa turvotus on tyypillistä. Nukutuksen vaikutukset, verenpurkaumat, nestepurkaumat, tulehdukset ja heikentynyt tai herkistynyt ihotunto esiintyvät toisinaan haittavaikutuksina. Myöhemmin kapseloituminen tai implantin siirtyminen tai rikkoontuminen voi johtaa uusintaleikkaukseen. Implanttien käyttöikä vaihtelee muutamasta vuodesta yli kymmeneenkin vuoteen ja leikkauksen kokonaiskustannukset Suomessa ovat viiden tuhannen euron luokkaa.

Rasvaimu

Rasvaimu on yksi suosituista esteettisen tai kosmeettisen plastiikkakirurgian muodoista. Ihmisen yksilöllisyyttä ja oikeutta omaan kehoonsa korostavana aikana kehon muotoja muokkaavien, myös kirurgisten toimenpiteiden määrä kasvaa nopeasti lähtien ensin eliitin harrastuksesta edeten sitten vähitellen hintojen laskiessa suurien kansanryhmien keskuuteen.
Moni matkustaa viroon tähän leikkaukseen, Tallinnassa toimivat esim. www.medimatkat.fi/terveyspalvelut/rasvaimu/ ja www.stadinplastiikkakirurgia.fi/rasvaimu/.

Liposuktio eli rasvaimu on kirurginen operaatio, jossa kehon jostain osasta poistetaan rasvakudosta ulkonäön kohentamiseksi asiakkaan toiveiden suuntaan. Pienehköjä rasvaimuja tehdään kasvojen, leuan, kaulan ja rintojen alueella. Suuremmat, useiden litrojen rasvaimut kohdistuvat rasvakudosta runsaasti sisältäviin alueisiin kuten käsivarret, vatsan seutu, kyljet, lantio, reidet ja pakarat. Tällä menetelmällä ei voi hoitaa tai ennalta ehkäistä lihavuuteen liittyviä sairauksia.

Ennen toimenpidettä asiakkaan on syytä varmistua palvelua tarjoavan tahon ammattitaidosta. Lisäksi huolellinen keskustelu ja konsultaatio mielellään leikkaavan plastiikkakirurgin kanssa on välttämätöntä. Tällöin on hyvä ottaa esille omien odotusten realistisuus, suunnitellun toimenpiteen laajuus, menetelmän valinta, toimenpiteen riskit, toipuminen ja jälkiseuranta sekä kustannukset. Perusteellinen terveysselvitys ja käytössä olevat lääkkeet saattavat ainakin siirtää toimenpiteen toteutusta. Esimerkiksi diabetes, verenpainetauti ja tietyt sydän- ja aivosairaudet voivat sen myös estää. Ennen leikkausta myös verenvuototaipumusta lisääviä tulehduskipulääkkeitä ja muita vastaavia on syytä välttää.

Leikkaus tehdään joko paikallispuudutuksessa, selkäydinpuudutuksessa tai nukutuksessa ja se kestää enimmillään muutaman tunnin. Pienehköissä rasvaimuissa käytetään vielä vanhaa mekaanisempaa imumenetelmää. Suurin osa toimenpiteistä tehdään nykyisin hellävaraisemmalla WAL-tekniikalla, jossa halutun alueen rasvakudosta käsitellään sykkivällä, paineistetulla, puudutusainetta sisältävällä vesisuihkulla ja näin pehmennyttä rasvakudosta imetään talteen.

Leikkauksen jälkeistä turvotusta voi helpottaa kylmähoidoilla. Pieni kevyt liikunta on yleensä eduksi, mutta raskasta fyysistä työtä ja myös liikuntaa on syytä välttää. Kipulääkitystä voi joutua jonkun päivän käyttämään. Hyviä tuki- tai painetekstiilejä suositellaan muutamaksi viikoksi. Haittavaikutuksina voi esiintyä mm. mustelmia tai suurempiakin verenpurkaumia, alentunutta ihotuntoa, ihon löysyyttä ja tulehduksia. Isoissa rasvaimuissa myös neste- tai verenhukka on mahdollinen samaten toisinaan veritulpan riskiä alaraajoissa ennalta ehkäistään tukevilla hoitosukilla ja tarvittaessa myös hepariinilääkkeillä. Yleensä nuorilla henkilöillä ihon kimmo-ominaisuuksista johtuen toipuminen on nopeampaa ja lopputuloskin hieman parempi.

Suomessa yksityisten sairaaloiden ja klinikoiden suorittamien rasvaimujen kokonaishinnat alkavat hieman alle tuhannesta eurosta pienen alueen osalta ja ovat viiden tuhannen euron luokkaa, kun käsitellään laajoja alueita. Ulkomailla hintasossa ja myös ammattitaidossa on suurtakin vaihtelua.